21. lokakuuta 2009

Gordon-sedän kurpitsarisotto

Ilahduin kovasti, kun meidän lähimarkettiin oli ilmestynyt talvikurpitsaa (butternut squash). En ole aiemmin kyseistä vihannesta ostanut, koska en ole ikinä semmoista kaupoissa tavannut, mutta nyt oli ihan pakko ostaa yksi, kun se kerran oikein oli tyrkyllä. En muuten ole ikinä ostanut "tavallista" kurpitsaakaan, koska pieneen talouteen hirvittää ostaa mitään omaa päätäni suurempaa.

Hataran muistikuvan mukaan digiboksimme uumenissa oli yksi Gordon Ramsayn The F Wordin jakso, jossa Gordon teki houkuttelevan kuuloista kurpitsarisottoa. Muistelin (väärin), että Gordonin käyttämä kurpitsa olisi ollut talvikurpitsaa eikä sitä isoa kurpitsaa, mutta lopulta arvelin, että talvikurpitsakin sopisi risottoon oikein hyvin.

Gordonin The F Word alkaa näköjään tulla Suomessakin, Subilla marraskuun 1:sestä alkaen, nimellä Gordon Ramsay - pannu kuumana. Subilla näytetään sarjasta viimeisin eli neljäs tuotantokausi.

En ole ihan varma butternut squashin virallisesta suomenkielisestä nimestä, koska esimerkiksi Ravintolasanasto-kirjassa se on käännetty 'voipähkinäkurpitsaksi'. En kuitenkaan löytänyt googlettamalla yhtään sivua voipähkinäkurpitsa-haulla (ja Googlehan tietää kaiken!), joten ehkä talvikurpitsa sitten on butternut squashin virallinen suomenkielinen nimi?

Tämä risotto oli juuri niin mahtavaa kuin olin aavistellutkin, vaikka hieman terveellistinkin risottoa (jätin pois voin ja juuston) ja oioin ohjetta muutenkin (en lisännyt lopuksi salviaa enkä salviavoita). Nämä kaikki lisäämällä risotosta saisi varmasti luksusversion. Risoton ideana on se, että siihen tulee kurpitsaa kahdessa muodossa, sekä soseena että paahdettuna. Sose tekee risotosta samettisen pehmeän; paahdetut palaset taas tuovat ruokaan mukavasti rakennetta.

Ostamani talvikurpitsa (kuvassa) oli noin kilon painoinen, ja käytin tähän kahden hengen risottoon siitä puolet, koska halusin säästää toisen puolikkaan myöhempää käyttöä varten (tai sitten lahtaan sillä banaanikärpäsiä). Gordon ei kertonut kurpitsan, kuten ei muidenkaan ainesten, määriä, joten olen vetäissyt ne hatusta. Sosetta minulla oli noin 1 ½ dl, mutta sitä olisi mielestäni saanut olla enemmänkin, vaikka risotto oli tuollakin määrällä aivan ihanaa.

Kurpitsarisottoa siitä päätä suuremmasta kurpitsasta on tehty ainakin Sillä Sipuli -blogissa ja Mustapippurissa. Kalkkunalla ryyditetty versio löytyy Maku-lehdestä.

KURPITSARISOTTO TALVIKURPITSASTA
Gordon Ramsay: The F Word, kausi 1, jakso 2 (hieman mukailtu ohje)
näillä määrillä kahdelle isosti

Kurpitsasose
hieman öljyä
hieman voita
n. 250 g kurpitsaa paloiteltuna

Paahdetut kurpitsat
hieman öljyä
hieman voita
pari timjaminoksaa
n. 250 g kurpitsaa melko pieneksi kuutioituna

Risotto
hieman öljyä
2 pientä salottisipulia hienonnettuna
2 dl risottoriisiä
6 - 7 dl kuumaa (kana)lientä
parmesaania raastettuna
kourallinen rucolaa karkeasti pilkottuna
suolaa, mustapippuria
voita
parmesaanilastuja
(viimeistelyyn salvianlehtiä ja salviavoita)

VALMISTUS

Kurpitsasose

1. Kuumenna öljy ja sulata voi pannulla ja lisää kurpitsapalat. Jos haluat hienostella, tee kuten Gordon ja peitä pannu löyhästi foliolla niin, että höyry pääsee pannun reunoilta ulos. Jos peittää pannun kannella, kurpitsa vesittyy; foliolla peitettynä kurpitsan maku tiivistyy.

2. Kun kurpitsat ovat pehmeitä (ehkä noin 10 minuutin päästä), kaada kurpitsat ja pannulla olevat nesteet blenderiin ja soseuta. Laita sose sivuun odottamaan.

Paahdetut kurpitsat

1. Kuumenna öljy ja sulata voi pannulla ja lisää kurpitsakuutiot sekä timjaminoksat. Paistele kurpitsaa välillä sekoitellen, kunnes palat ovat saaneet hieman väriä ja ne ovat pehmeitä (noin 10 minuuttia). Siirrä ne sivuun odottamaan.

Risotto

1. Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja freesaa niitä hetki. Lisää riisi ja kääntele sitä pannulla muutaman minuutin ajan. Lisää pieni osa liemestä, kääntele ja kun liemi on imeytynyt riisiin, lisää taas osa liemestä. Toista tätä, kunnes riisi alkaa olla kypsää, mutta napakkaa.

2. Lisää joukkoon kurpitsasose, sekoita ja kuumenna. Lisää paahdetut kurpitsakuutiot, raastettu parmesaani, rucola ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele lopuksi mukaan voi. Viimeistele parmesaanilastuilla ja halutessasi myös salviasysteemeillä.

19. lokakuuta 2009

Nopea bataatti-juustopasta

Netissä pyöriessä tulee vastaan joskus sellaisia sivustoja, että niille jämähtää hetkeksi ja toiseksikin. Jonakin erityisen tylsistyneenä hetkenä juutuin selailemaan Urbaania sanakirjaa, josta löytyy semmoisia sanoja ja sanontoja, joita ei tavallisista sanakirjoista löydä. Osa sanakirjan selityksistä on turhia tai tylsiä, mutta on joukossa paljon hauskoja ja hyödyllisiä juttujakin. Minäkin olen nyt huomattavasti viisaampi, kun tiedän, mitä esimerkiksi seuraavat sanat ja sanonnat tarkoittavat:

ajatusten tonava = henkilö, jolla on paljon ideoita ja sanottavaa mutta jonka ulosanti on hyvin heikkoa

hiihtoliiton suosittelemat = sileät, tai lähes sileät talvirenkaat

humppakuutio = hanallinen laatikkoviinipakkaus

hyllynlämmittäjä = tuote, joka ei käy kaupaksi

jumppamaton jämät = koulussa tarjoiltava kasvisruoka

kinder-perunat = perunat, joista osa on syömäkelvottomia, useimmiten mustia sisältä (mikä paljastuu vasta perunaa halkaistaessa)

lehtipuhallin = tehoton mopo

lonkkavolvo = matkanteko kävellen

mennä paraisille = kun selailee radio- tai tv-kanavia ja kanavan kieli vaihtuu odottamatta suomesta ruotsiksi

narukäsi = heikko, lihakseton henkilö

noppasoppa = vihanneskeitto (yleensä vihannekset on leikattu kuution muotoisiksi, mistä nimi)

oksamakkara = banaani

opiskelijavalo = auton bensiinivalo, joka varoittaa bensan loppumisesta

paavikännit = kun juo itsensä sellaiseen humalatilaan, että tarvitsee kolme avustajaa: kaksi taluttamaan ja yhden tulkkaamaan

pandaihottuma = musta silmä

piikkilankaeste = entisajan ruotoinen silakkalaatikko

poikien tiimari = Biltema

pullapalaveri = palaveri, joka käydään pullaa syöden ja kahvia juoden

putkipihvi = makkara, yleensä HK:n Sininen

ruikkureino = huonon ryhdin omaava, usein hyvin hoikka (miespuolinen) henkilö

ruuhkatukka = mies, jolla on pitkät ja mahdollisesti myös paksut hiukset

räkäjarrut = viikset

sääbingo = viiden vuorokauden sääennuste

Tosiasia kuitenkin on se, että nettipapanat eivät vatsaa täytä, vaan välillä täytyy syödäkin jotain. Kun pimenevät syysillat houkuttelevat ainoastaan syömään, eivät kokkailemaan, ruoan on hyvä olla sellaista, että se valmistuu mahdollisimman nopeasti. Tämä valmistui. :-)


BATAATTI-JUUSTOPASTA
kahdelle läppärille

(oliivi)öljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
puolikas punainen chili hienonnettuna (ja siemenet poistettuna)
1 sipuli hienonnettuna
1 pieni bataatti (250 - 300 g) pieninä kuutioina
1 tl mieluista kuivattua yrttiä (itse laitoin Välimeren yrttiseosta) - tai tuoreita yrttejä
1 ½ - 2 dl kana- tai kasvislientä
n. 1/3 pkt (n. 80 g) Koskenlaskija voimakas -juustoa (tai muuta mieluista sulavaa juustoa)
suolaa, mustapippuria

200 - 250 g pastaa

1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.

2. Kuumenna öljy isohkolla pannulla ja lisää valkosipuli, chili sekä sipuli. Freesaile niitä jonkun minuutin ajan.

3. Lisää bataattikuutiot ja kuivatut yrtit ja hauduttele, kunnes bataatti on pehmeää (ehkä noin viisi minuuttia).

4. Lisää liemi, juusto nokareina sekä suolaa ja pippuria. Sekoittele, kunnes juusto sulaa ja kastike on kuumaa. Jos haluat löysempää kastiketta, lisää lientä tai vettä. Juustoakin vois panna roheammin, mut mie en ilenny.

12. lokakuuta 2009

Tunnustus ja haaste

Sain Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelianilta tällaisen tunnustuksen:


Tämä ilahdutti mieltä kovin ja antoi oikein mukavan alun viikolle. Kiitokset Yaelianille, joka on kyllä itse luovuuden huipentuma. :-)

Tunnustuksen mukana tuli haaste kertoa itsestään seitsemän sellaista asiaa, joita muut eivät vielä tiedä.

Tässä siis seitsemän paljastustani - silläkin uhalla, että ketään ei kiinnosta...

1. Joskus yli kymmenen vuotta sitten hammaslääkäri totesi, että minulta pitää poistaa kaikki neljä viisaudenhammasta, ja käski varaamaan ajan operaatioon. Vielä tähän päivään mennessä en ole uskaltanut sitä tehdä.
2. Minusta on tullut kovin vähäuninen ja saatan herätä omia aikojani, täysin pirteänä, esimerkiksi neljältä aamulla. Viideltä saatan olla jo aamulenkillä. Eipä ole kaduilla ruuhkaa...
3. Maantieto oli koulussa lempiaineeni. Yksissä maantiedon kokeissa olin ainoa, joka tiesi joen nimeltä Könkämäeno.
4. Pystyn valitsemaan, mitä unia haluan katsoa ja mitä en. Jos esimerkiksi näen karmeaa painajaisunta, pystyn unessa päättämään, että tätä unta en halua katsoa; taidanpa avata silmät.
5. Pelkään sorsia, mutta en muita lintuja.
6. Toteutin äskettäin Intiassa pitkäaikaisen haaveeni: aloitin seisovassa pöydässä syömisen jälkiruoista, koska halusin kerrankin syödä makeaa oikein kunnolla. Sitten tuli huono olo.
7. En koskaan saa kuumetta. Joskus flunssassa olo tuntuu kuumeiselta, mutta kuumemittari näyttää luultavimmin lukemaa 34,6 °C tai 34,7 °C .

Haaste on kiertänyt jo aika monessa blogissa, joten en nyt laita sitä eteenpäin kenellekään. Tunnustusta saavat kaikki kanssabloggaajat, varsinkin ne, jotka jaksavat päivittää blogejaan ahkerasti. Itse kun olen viime aikoina ollut vähän laiskanpuoleinen...

9. lokakuuta 2009

Punajuurivadat... ja vähän lastujakin

Syksyisin meille tulvii punajuuria ovista ja ikkunoista, mitä vastaan minulla ei sinänsä ole mitään. Punajuurihan on terveellinen, kaunis ja hyvin laitettuna herkullinenkin.

Mutta jokin siinä vain tökkii. En tiedä, onko syynä punajuuren käsittelyn sottaisuus, sen pitkä keittoaika, inhottava rakenne (raakana kivikova; kypsänä löllö) vai sen kovin makea ja omaleimainen maku, joka tuntuu rajoittavan aika paljon punajuuren käyttömahdollisuuksia. Syytä en tiedä, mutta en kuitenkaan rupea kiljumaan riemusta punajuuren nähdessäni.

Olenkin jo pitkään halunnut kokeilla jotain ihan uutta: punajuurivadaja eli punajuuripallukoita, jotka uppopaistetaan rapeiksi. Yksi ohje on kaivellut mieltäni siitä asti, kun sen näin. Ohjetta tarkemmin tutkittuani menin kuitenkin puihin, sillä taas olisi pitänyt liottaa ja jauhaa linssejä ja mitä vielä. Näin suuri vaivannäkö ei yhtään innostanut, kun vadat kuitenkin menisivät pieleen. Aikani etsittyäni löysin onneksi helpomman ohjeen, jossa raastettu punajuuri vain sekoitettiin muiden ainesten kanssa. Jos/kun lopputulos olisi katastrofi, jälkeenpäin ei harmittaisi yhtä paljon kuin jos olisi nähnyt kauheasti vaivaa ruoan eteen.

Onneksi joskus käy niinkin, että varmana pidetty katastrofi ei toteudukaan, ja saa yllättyä iloisesti. Kyllä siinä mieli kirkastuu, kun huomaa, että pallerothan pysyvät kasassa ja paistuvat mukavasti. Iloksi homma muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun maistaa valmista tuotosta; ensimmäinen puraisu saa haluamaan toisen, kolmannen...


PUNAJUURIVADAT
(hieman muunneltu ohje alkuperäisestä)
noin 15 - 17 kappaletta

½ l punajuuriraastetta (n. 5 keskikokoista punajuurta)
1 pieni (puna)sipuli hyvin hienonnettuna
1 dl kikhernejauhoja (gram flour, besan)
½ dl riisijauhoja
5 tulitikun mittaista vihreää chiliä hienonnettuna (tai maun mukaan)
1 tl suolaa
½ tl chilijauhetta
½ tl jeeran siemeniä
½ tl ruokasoodaa

uppopaistamiseen sopivaa öljyä (esim. rypsiöljyä)

1. Raasta punajuuret mahdollisimman hienoksi. Itse käytin raastinraudan hienointa terää, vaikka jollakin koneella tämäkin olisi varmaan ollut helpompaa... Alleille töitä!

2. Sekoita raasteen joukkoon muut ainekset. Muotoile seoksesta pienehköjä, noin sentin paksuisia matalia kakkusia.

3. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai muussa uppopaistoon sopivassa astiassa. Öljyä saa olla parin, kolmen sentin korkeudelta pohjasta. Öljyä ei tarvitse olla niin paljon, että se peittäisi pallerot kokonaan - vähempikin riittää. Öljy on sopivan kuumaa silloin, kun öljyyn heitetty pieni taikinapala alkaa "sihistä". Muistathan olla huolellinen ja varovainen kuumaa öljyä käsitellessäsi. Paista noin kuusi vadaa kerrallaan.

Siellä ne palleroiset uiskentelevat!

4. Uppopaista palleroita, kunnes ne ovat hieman ruskistuneita pinnasta. (Pallerot näyttävät todellakin ruskistuvan pinnalta enemmän kuin pohjalta.) Vadat myös pullistuvat hieman käyttämäni ruokasoodan ansiosta. Ruokasoodaa ei alkuperäisessä ohjeessa ollut, mutta minä lisäsin sitä, kun anoppi käyttää sitä tavallisissa vadaissakin, ja se tekee vadaista sisältä pehmeitä ja kuohkeita. Käännä pallerot reikäkauhalla ja paista vielä hetki. Paistoaikaa on vaikea tarkalleen sanoa, mutta tarkkaile lopputulosta ja pienennä tai suurenna lämpöä tarpeen mukaan. Pinnan tulisi olla rapea ja sisuksen kypsä mutta pehmeä.

5. Laita valmiit tuotokset talouspaperin päälle valumaan.

Sambhariin uponnut Titanic.

Syö vadat pian valmistumisen jälkeen, koska säilytettäessä ne pehmenevät. Ihan hyviä vadat ovat kyllä pehmenneinäkin, mutta rapeakuoriset vadat ovat niitä, jotka vievät kielen mennessään. Syö vadat esimerkiksi sambharin tai raitan (jogurttikastikkeen) kanssa. Parhaita nämä ovat mielestäni kuitenkin naposteltuna ihan sellaisinaan!

**********************************************************

Koska paistoöljyä (ja punajuuria!) vielä jäi, siivutin punajuuria mandoliinilla ohuiksi lastuiksi ja uppopaistoin lastut öljyssä samaan tapaan kuin vadatkin. Laitoin ne valumaan talouspaperin päälle, suolasin ne kevyesti ja laitoin ne ilmatiiviiseen purkkiin. Laaduntarkkailija totesi näitä lastuja maisteltuaan, että "tämä ohje sun pitäisi julkaista". Nyt sekin on sitten tehty.

6. lokakuuta 2009

Tähtenä tähtianis

Mietin, että voisin ruveta kirjoittamaan jonkinlaista juttusarjaa eri mausteista, ja ensimmäisenä saa kunnian olla vuorossa tähtianis, kun se tuossa aiemmassa pippuribroilerissakin vilahti. Järkevämpää olisi tietysti edetä aakkos- tai muussa järjellisessä järjestyksessä, mutta taidanpa kuitenkin edetä inspiraation mukaan...

Tähtianis on Illicium verum-puun monisakarainen hedelmä. Hedelmät kerätään puusta juuri ennen kuin ne ovat kypsyneet, minkä jälkeen hedelmät levitetään aurinkoon kuivumaan. Kuivaamisprosessin aikana tähtianis saa sille ominaisen tuoksunsa, makunsa sekä voimakkaan punaruskean värinsä. Kuivaamisen jälkeen tähtianikset lajitellaan ykkös- ja kakkosluokkaiseen tavaraan: ykkösluokkaan kuuluvat hedelmät ovat halkaisijaltaan 2,5 cm tai suurempia; kakkosluokkaan kuuluvat tätä pienemmät sekä rikkoutuneet yksilöt. Tähtianisten sisällä olevia siemeniä pidetään maun kannalta toisarvoisina, joten ei kannata huolestua, jos tähtianiksissa ei ole lainkaan siemeniä sisällä - maku tulee hedelmän kodasta.

Tähtianis ja anis (Pimpinella anisum) eivät ole kasvitieteellisesti sukua toisilleen, vaikka molempien maku onkin aika samantyyppinen. Ne molemmat sisältävät anetoli-nimistä yhdistettä, joka antaa molemmille niiden tyypillisen lakritsamaisen maun. Tähtianiksella maku on anistakin voimakkaampi, minkä takia tähtianiksen annostelussa kannattaakin olla varovainen, sillä liiallisella tähtianismäärällä saa helposti pilattua ruoan. Anetolia on myös fenkolissa, ja siksi fenkolia käytetäänkin mm. juomateollisuudessa joskus aniksen sijasta.

Tähtianista käytetään ruoanvalmistuksessa erityisesti Kiinassa, jonka keittiöön se kuuluu olennaisena osana, sekä Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa. Myös tähtianiksen viljely on keskittynyt pitkälti näille alueille. Tähtianista käytetään Aasian maissa varsinkin liha- ja linturuoissa, mutta jonkin verran myös kasvisruoissa. Erityisen hyvin se sopii porsaalle ja ankalle. Tähtianiksella maustetaan myös teetä sekä muita juomia, pikkelssejä sekä makeita ruokia ja leivonnaisia. Tähtianis on kiinalaisen viisimausteen tärkein ainesosa (muut seoksen mausteet ovat tyypillisimmin fenkoli, kaneli tai kassia, sichuaninpippuri sekä neilikka), ja tähtianista käytetään myös joissakin intialaisissa garam masala -sekoituksissa. Kuuluisin ruoka, jossa tähtianista käytetään, on luultavasti vietnamilainen naudanlihakeitto, pho bo. Myös kiinalaiset teessä keitetyt kananmunat on hyvin tunnettu tähtianiksella maustettu ruoka.

Tavallisimmin tähtianista käytetään ruoanvalmistuksessa kokonaisena, jolloin se poistetaan ruoasta ennen syömistä. Tähtianiksesta irtoaa keittämisprosessin aikana ruokaan riittävästi makua, joten tähtianista ei ole tarkoitus syödä.

Tähtianista ja anista käytetään myös juomateollisuudessa, ja anispohjaisten juomien makuainetta anetolia valmistetaan myös synteettisesti. Tunnetuimpia anetolilla maustettuja juomia ovat mm. Sambuca, Pernod, Pastis ja Galliano. Anetoli aiheuttaa aniksella maustetuissa juomissa sen, että juomat samenevat, kun ne jäähdyttää tai laimentaa. Esimerkiksi Pernod samenee kauniin keltaiseksi, kun sen laimentaa vedellä - kyse on ns. louche-efektistä.

Tähtianiksen ostamista ja säilyttämistä koskevat samat säännöt kuin muitakin mausteita. Ne olisi hyvä ostaa kokonaisina, koska jauhettu tähtianis menettää makunsa hyvinkin nopeasti. Jos kuitenkin hankkii valmiiksi jauhettua tähtianista, sitä kannattaa hankkia hyvin pieni määrä kerrallaan. Tähtianikset tulisi säilyttää ilmatiiviissä astiassa, valolta ja kosteudelta suojattuna. Näin ne säilyvät hyvinä jopa usemman vuoden.

Aniksen tapaan tähtianiksella on terveydellisiä vaikutuksia. Se on ruuansulatusta edistävä ja kaasunmuodostusta estävä mauste; sillä on hoidettu reumatismia, koliikkia, vatsakipuja ja yskää; siitä tehtyä uutetta on käytetty diureettina. Tähtianiksella on myös antibakteerisia vaikutuksia, joiden on sanottu muistuttavan jossakin määrin penisilliinin vaikutusmekanismia. Pientä tähtianiksen palaa voi pureskella aterian jälkeen, jolloin se palvelee kahta tarkoitusta: se nopeuttaa ruoansulatusta ja raikastaa hengityksen.

Kokeilin huvikseni pureskella tähtianiksen palasta aterian jälkeen, ja sen maku oli kyllä mielenkiintoinen ja oikeastaan aika hyväkin. Tähtianiksesta tuli hiukan mieleen minttupastilli, ja kyllä se ehkä vähän suuta raikasti. Haittapuolena sanottakoon se, että pala mureni suussa mikroskooppisiksi muruiksi, jotka jäivät ikävästi hampaiden väliin...

Tähtianis on ollut viime aikoina hyvinkin ajankohtainen mauste, sillä sillä on ollut tärkeä rooli sekä lintuinfluenssan että sikainfluenssan hoidossa: Tamiflun yksi tärkeimmissä ainesosista on nimittäin sikimihappo (shikimic acid), jota saadaan tähtianiksesta. Vuonna 2005 maailmassa kärsittiinkin hetkellisestä tähtianis-pulasta, kun sitä kului niin paljon Tamiflun valmistamiseen. Tähtianisvajeesta säikähtäneenä Roche kehitti vielä samana vuonna keinon valmistaa sikimihappoa kemiallisesti. Sikimihappo (tai tähtianis) itsessään eivät toimi influenssalääkkeenä, vaan influenssalääkettä saadaan vain sikimihaposta johtamalla. Toisaalta tähtianiksessa on muita yhdisteitä, mm. linaloolia, joilla on havaittu olevan jonkinlaisia viruksia torjuvia vaikutuksia.

Kiinalaista tähtianista ei tule sekoittaa japanilaiseen tähtianikseen (Illicium anisatum), joka näyttää kuivattuna aivan samalta kuin kiinalainenkin mutta joka on erittäin myrkyllistä. Sitä poltetaan Japanissa hajustamistarkoituksessa. EU:ssa on oikein tehty päätös erikoisedellytyksistä, jotka koskevat kolmansista maista tapahtuvaa tähtianiksen tuontia, joten luulisin, että Suomessa myytävät tähtianikset ovat yleensä turvallisia. Ulkomailla kannattaa kuitenkin varmaan katsoa tarkkaan, mitä tähtianista ostaa.

Tähtianista pidetään yleisesti ottaen turvallisena, mutta sitä - kuten mitään muutakaan - ei kannata kuitenkaan nauttia ylettömiä määriä. Erityistä varovaisuutta annostelussa tulisi noudattaa tähtianiksesta (ja tavallisesta aniksesta) saatavan eteerisen öljyn kanssa, sillä liian suuri määrä anisöljyä voi aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua.

Myös odottavien ja imettävien äitien kannattaa noudattaa varovaisuutta tähtianiksen kanssa, sillä vaikka joissakin lähteissä tähtianiksen väitetään auttavan aamupahoinvointiin, useimmat lähteet näyttävät olevan kuitenkin sitä mieltä, että tähtianista tulisi välttää raskaus- ja imetysaikana. Tähtianis sisältää nimittäin joitakin estrogeenisia yhdisteitä, jotka saattavat aiheuttaa mm. verenvuotoa. Tähtianista ei myöskään suositella aivan pienille lapsille.

Jossakin päin maailmaa, mm. Kiinassa, tähtianista pidetään myös maagisena mausteena. Sen uskotaan karkottavan pahan silmän (evil eye) katse ja tuovan onnea mm. rakkaus- ja raha-asioissa.

Vielä muutamia mielenkiintoiselta kuulostavia reseptejä, joissa käytetään tähtianista (reseptit englanniksi):

Tähtianiksella maustettu sitrussalaatti

Purjo-tähtianisriisi
Glaseerattua palsternakkaa hunajalla, timjamilla ja tähtianiksella maustettuna
Punajuuri-appelsiinirelissi
Mausteliemessä haudutettua kalaa
Inkivääri-tähtianisbroileri
Itämainen possupata ja pikapaistettuja kasviksia

Hunajan ja tähtianiksen makuista possunkylkeä
Wokattua porsasta ja paksoita tähtianiksella ja inkiväärillä maustettuna
Valkosuklaa-tähtianiskastike
Vaahterasiirappi-tähtianismousse
Tähtianiksella maustettu luumukompotti
Raparperi-tähtianismurupaistos
Tähtianis-leipävanukas
Mascarpone-tähtianisvanukas
Tähtianis-vaniljaglögi

Lähteitä ja lisää tietoa:

Peter, K. V. 2004. Handbook of herbs and spices.

CopperWiki: Star Anise
Encyclopedia of Spices: Star Anise
Green Papaya: Anise - the Safety Factor
Green Papaya: Healing with Anise
Moon Bees: Herbs to Avoid During Pregnancy & Lactation
Spices & Condiments - Star Anise
Star Anise - Stellar Swine-Flu Fighter
Star Anise: The Secret Ingredient in Tamiflu
Star Anise Essential Oil

4. lokakuuta 2009

Melkein-musta pippuribroileri

Tämän ruoan perään mies on haikaillut koko yhdessäolomme ajan. Kyseessä on yksi hänen äitinsä bravuureista; kuiva broileriruoka, joka on väriltään lähes mustaa. Mistä väri tulee ruokaan, sitä mies ei kuitenkaan tiennyt.

Viime Nelloren-vierailulla paljastui, että ruoan värin salaisuutena ovat mausteet, jotka paistetaan (lähes käräytetään) pannulla ja jauhetaan. Mausteseokseen tulee mm. tähtianista, johon harvemmin eteläintialaisessa keittiössä törmää. Itse rakastan tähtianista, joten sen uusi käyttömahdollisuus ilahdutti kovasti.

Anoppi käytti lihan kypsentämiseen painekattilaa, mutta koska en tykkää painekattilasta, joka minulla on täällä Suomessa (se on liian iso), päätin kokeilla hieman toisenlaista valmistustapaa. Sekoitin inkivääri-valkosipulitahnan, kurkuman ja chilijauheen keskenään ja annoin broilerin maustua seoksessa muutaman tunnin ajan (anoppi kypsensi kanat edellä mainittujen mausteiden ja suolan kanssa suoraan painekattilassa). Sitten kypsensin broilerin ihan normaaliin tapaan pannulla. Lopputulos oli yhtä hyvä, vaikka ruoka ei ollutkaan väriltään ihan yhtä mustaa kuin Nelloressa.

Pippuribroileri sopii moneen tilanteeseen: ruokalajiksi, joka tarjotaan aterialla riisin tai leipien kanssa tai - kastikkeettomuutensa ansiosta - myös naposteluruoaksi esim. oluen kylkeen. Samaan tyyliin voisi kuulemma valmistaa myös lammasta, mutta silloin lihat täytyisi varmaankin esikeittää painekattilassa.

Mausteseoksen ainekset: kanelitankoa, korianterinsiemeniä, mustapippuria, neilikoita, laakerinlehti, keskellä tähtianista.

NELLOREN PIPPURIBROILERI

noin neljälle

½ kg broileria suupalan kokoisina paloina (saa olla luutonta tai luullista)

Marinadi
1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa (tai noin parin sentin pätkä inkivääriä ja 3 isoa vs-kynttä raastettuna)
½ tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta

Mausteseos
½ tl gheetä tai hieman öljyä paistamiseen
n. neljäsosa kanelitangosta
1 laakerinlehti
4 kokonaista neilikkaa
2 "sakaraa" tähtianiksesta
1 tl mustapippuria
2 rkl korianterinsiemeniä

Pannulle
2 rkl öljyä
1 neilikka
pieni pala kanelitankoa
2 keskikokoista sipulia hienonnettuna
suolaa
(vihreitä chilejä pitkittäin halkaistuna)
(currylehtiä)
(tuoretta korianteria)

VALMISTUS

1. Sekoita marinadin ainekset ja hiero marinadi broileripaloille. Laita broilerit maustumaan (esim. pussissa) muutamaksi tunniksi jääkaappiin.

2. Kuumenna ghee tai öljy pannulla ja lisää kaikki muut mausteet paitsi korianterin siemenet. Paista mausteita melko kuumalla lämmöllä sekoitellen, kunnes mausteet alkavat tuoksua mukavasti (n. 30 - 60 sekuntia). Lisää korianterin siemenet ja jatka paistamista hyvin sekoitellen, kunnes korianteri on saanut melko hyvin väriä. Aikaa tähän kuluu ehkä minuutin, pari, riippuen hieman lieden lämpötilasta. Pannu saa lähes "savuta" - varo kuitenkin polttamasta mausteita. Anna mausteiden hieman jäähtyä ja jauha ne sitten tasaiseksi jauheeksi mausteiden jauhamiseen sopivalla koneella.

Valmis mausteseos.

3. Kuumenna öljy isohkolla, laakealla pannulla, ja lisää pannulle neilikka ja kanelitangon pätkä. Paista, kunnes mausteet alkavat tuoksua (noin 10 - 15 sekuntia). Lisää sipulit ja jatka paistamista, kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja hieman pehmenneitä. Lisää broileri ja paista silloin tällöin sekoittaen, kunnes broileri on juuri ja juuri kypsää. Lisää suola sekä mausteseos, sekoita hyvin ja jatka paistamista vielä ehkä vajaan viiden minuutin ajan.

4. Maista suolan ja pippurin määrä ja lisää näitä tarvittaessa. Jos haluat, voit lisätä lopuksi vielä vihreitä chilejä, currylehtiä ja korianteria.

Todellisuudessa ruoka oli mustempaa; kuvassa se näyttää lähinnä ruskealta (ja vähän pelottavaltakin).

1. lokakuuta 2009

Polpette di patate (ja ylistystä suomalaisille ruokakaupoille)

Nämä peruna-juustokakkuset ovat yksi pikkuruokasuosikeistani, ja muistin nämä taas pitkästä aikaa, kun kaapissa oli fetajuuston jämä ja hyviä jauhoisia perunoita. Pihvit ovat helppotekoisia ja muunneltavissa olevia, ja ne menevät aterian osana, pikkuruokana tai vaikkapa eväsleivän välissä. Pihvien ainoa miinuspuoli on, että öljyä ei paistamisessa kauheasti voi säästellä, koska muuten pihvit jäävät ikävän näköisiksi (jauhoisiksi). Ei öljyä kuitenkaan niin kauheasti kulu, että sen takia kannattaisi jättää pihvit tekemättä! Pihvit ovat parhaimmillaan tietysti suoraan pannulta tulleina, mutta ihan yhtä hyvin ne voi tehdä etukäteen valmiiksi ja vain lämmittää uunissa juuri ennen tarjoilua.

Ohje on peräisin jostakin keittokirjasta.

PERUNA-FETAPIHVIT
15 - 20 pihviä

½ kg jauhoisia perunoita
115 g fetajuustoa
pari kevätsipulia hienonnettuna
3 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
1 muna kevyesti sekoitettuna
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
jauhoja
öljyä paistamiseen

1. Keitä perunat kuorineen suolatussa vedessä ja kuori ne vielä hieman lämpiminä. Muussaa perunat karkeasti esim. haarukalla. Murustele perunan joukkoon fetajuusto ja lisää kevätsipuli, tilli, muna, sitruunamehu sekä suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin.

2. Laita lautaselle vehnäjauhoja pihvejä varten. Ota pihviseoksesta saksanpähkinän (tai haluamasi) kokoisia palloja ja painele ne paksuhkoiksi pihveiksi (kostuta käsiä tarvittaessa). Kasta pihvit molemmin puolin vehnäjauhoissa ja paista ne kuumahkolla pannulla molemmin puolin mukavan värisiksi.

Pihvien seuraksi sopii hyvin esimerkiksi joku jogurttipohjainen kastike.

*****************************

Intia on jäänyt taas vähäksi aikaa taakse, ja olen totutellut elämään täällä Suomen kamaralla (ihan kuin se olisi jotenkin vaikeaa!). Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka Intiassa oli hyviäkin ruokakauppoja, oli todella mukava päästä ruokaostoksille suomalaisiin kauppoihin. Rupesin miettimään syitä sille, miksi suomalaiset ruokakaupat ovat minusta vertaansa vailla ja miksi ne tuntuvat niin ylellisiltä esimerkiksi Intian kauppojen jälkeen.

Tässä keksimiäni syitä, eli top 10:
  1. Laatu. Suomessa voi yleensä aina luottaa siihen, että myynnissä olevat tuotteet ovat hyvälaatuisia. Virttyneitä vihanneksia ja räjähtäneitä yrttinippuja ei pidetä näkyvillä siltä varalta, että joku sattuisi ne ostamaan.
  2. Valikoima. Pienissäkin kaupoissa on yleensä hyvät valikoimat, ja suuremmissa marketeissa valikoima on melkein käsittämättömän suuri, erityisesti kansainvälisten tuotteiden kohdalla. Suomalaiset ovat ruoan suhteen todella edistynyttä kansaa, ainakin mitä tulee etnisten ruokien tuntemukseen ja erikoisempien tuotteiden valikoimiin kaupoissa. En tiedä, johtuisiko tämä sitten siitä, että Suomessa ei ole niin vahvaa ja perinteikästä omaa ruokakulttuuriperinnettä kuin esimerkiksi Intiassa, vaan ihmiset ovat avoimempia maailmalta tuleville vaikutteille.
  3. Tila. Suomen kaupoissa on asiakkaillakin tilaa liikkua, kun henkilökuntaa on järjellinen määrä.
  4. Asiakasystävällisyys. Suomalaisissa kaupoissa tulee oikeasti tunne, että asiakas on tärkeä; asiakasta tervehditään ja usein hänelle jopa hymyillään.
  5. Palvelu. Palvelu on hienovaraista, ja myyjät oikeasti osaavat auttaa ja neuvoa, jos heiltä kysyy jotain.
  6. Merkinnät. Tuotteissa on tarkka selostus tuotteen sisältämistä aineista (mm. lisäaineista ja mahdollisista allergeeneista), ravintosisällöstä ja oikeasta säilytystavasta. Kaupassa hyllyn reunaan on merkitty tuotteiden litra- tai kilohinnat, mikä helpottaa hintavertailua. Myös tarjoukset on selvästi eroteltu normaalihintaisista tuotteista, ja yleensä näkyvillä on tarjoushinnan lisäksi myös tuotteen alkuperäinen hinta.
  7. Sujuvuus. Kaupan toiminta on järjestetty niin, että asiakas voi - niin halutessaan - tehdä ostoksensa mahdollisimman ripeästi. Kasvikset saa itse punnita ja vaakoja on yleensä riittävä määrä - ei tarvitse seistä yhden ainoan vaa'an edessä odottamassa, että joku punnitsisi kasvikset. Kassoja on suomalaisissa kaupoissa monta, ja avoinna olevissa kassoissa on valot, jotta asiakas näkee jo kaukaa, mikä kassa on auki ja mikä ei.
  8. Tuotteiden saatavuus. Vaikka selkeitä sesonkituotteita tietysti on, kaupoista saa melkein aina kaikkea lähes, ainakin jossakin muodossa (esim. pakastettuna). Tietenkään esimerkiksi ulkomailta tuodut tomaatit eivät vedä vertoja suomalaisille tomaateille, mutta ainakin jonkinlaisia tomaatteja on aina saatavilla.
  9. Järjestelmällisyys ja selkeys. Tuotteet on suomalaisissa kaupoissa sijoiteltu yleensä melko järkevästi, ja ne löytyvät käytävämerkintöjen ansiosta aika vaivattomasti. Järjestelmällisyys pätee myös muihin asiakkaisiin: jonottaminen esimerkiksi tarkoittaa sitä, että jokainen odottaa jonossa kiltisti omaa vuoroaan.
  10. Luotettavuus. Asiakas voi luottaa kauppiaaseensa, eikä kauppaan tarvitse mennä jo valmiiksi epäluuloisena. Kylmäketju on tästä hyvä esimerkki: asiakas voi yleensä ostaa tuotteen ja luottaa siihen, että tuotetta on käsitelty niin, että se säilyy kotonakin viimeiseen myyntipäivään asti.
Täytyykin tunnustaa, että käyn suomalaisissa ruokakaupoissa oikein mielelläni - vielä kun saisi jonkun kantamaan kauppakassit kotiin... :-)

31. elokuuta 2009

Olkaa viisaampia kuin minä!

Eilen se katastrofi sitten tapahtui: läppärini hajosi kokonaan, ja kaikki valokuvat (neljän, viiden vuoden ajalta) ja muu aineisto taisivat mennä sen siliän tien. Varmuuskopioita minulla ei tietenkään ole missään, vaan kaikki valokuvat olivat ainoastaan koneellani - voiko typerämpää ihmistä olla!!! Itseäni viisaammaat yrittävät vielä pelastaa, mitä pelastettavissa on, mutta luulen, että mitään ei enää ole tehtävissä. En edes halua ajatella, mitä kaikkea koneella olikaan... Nyyh. Toivoisin, että joku muu voisi oppia minun tyhmyydestäni jotain: jos sinulla on tallennettu valokuvat (ja muu aineisto) pelkästään tietokoneelle, kopioi ihmeessä ne talteen johonkin muuallekin!

Palailen postailemaan taas, kun saan eteeni jonkinlaisen järkevän koneen. Tätä ukon läppäriä en ainakaan halua käyttää - ääkkösetkin kun ovat niin suuren työn takana.

22. elokuuta 2009

Intian ihanaa maaseutua

Olimme hieman lomailemassa ja sukuloimassa viimeiset kymmenen päivää, ja nyt on taas palattu kotiin Hyderabadiin. Näin matkamme aikana paljon intialaista maaseutua, ja maailmankuvani laajeni aika tavalla, kun sain tutustua monen tutun ruoka-aineen kotiseutuihin. Itse en moniakaan kasveja olisi osannut tunnistaa, mutta onneksi matkakumppanit olivat sen verran viisaampia, että tiesivät kertoa, mitä auton ikkunasta kulloinkin näkyi. Jos heidänkään tietämyksensä ei riittänyt, joku kyläläinen varmasti pysähtyi kertomaan, mitä heidän pellollaan kasvoi.

Hirssi ei ole Suomessa kovin tavallinen ruoka-aine, ja ilmeisesti vielä vähemmän tunnettu on sormihirssi (engl. finger millet, lat. Eleusine coracana). Se tunnetaan täällä nimellä ragi, ja sitä viljellään meillä Suomessa kai lähinnä vain koristeruohona. Sormihirssissä on paljon hyviä ravintoaineita, mm. rautaa, proteiinia ja kalsiumia, ja sen sanotaan antavan paljon voimaa. Intiassa sormihirssiä on viljelty ammoisista ajoista lähtien, ja sillä on edelleenkin tärkeä asema ihmisten - varsinkin maalaisten - elämässä, sillä se on edullinen ja varsin monikäyttöinen vilja.

Sormihirssipeltoa.

Ukkeli aloittaa täällä aamunsa aika usein sormihirssijuomalla, johon tulee lasillinen kuumaa maitoa, pari lusikallista sormihirssijauhoa ja tarpeen mukaan makeutusta. Juomien kauneuskilpailussa tällä sekoituksella heruisi luultavasti jumbosija, mutta terveellisyydessä päästäisiin varmasti palkintosijoille.

Kuvan sormihirssipelto sijaitsee Madanapallin lähellä olevassa pienessä kylässä, jossa asuu mieheni täti ja muutakin sukua. Täti on lähes omavarainen maataloustuotteiden suhteen, ja hän on viljellyt aikojen kuluessa lähes kaikkea mahdollista - kasvattanut jopa silkkitoukkia! Nyt heidän viljelynsä on aika pienimuotoista ja tuotanto menee lähinnä omaan käyttöön. Tuo kylä, jossa täti asuu, on tyypillinen intialainen kylä, jossa on ehkä noin 50 - 100 taloa. Tällaisissa kylissä lähes kaikki ovat yleensä maanviljelijöitä - ja jollakin tapaa sukua toisilleen.

Lapset olivat niin ujoja, että kun yritin ottaa kuvaa, he karkasivat kuka mihinkin.
Vain tämä yksi rohkea sälli jäi seisomaan kuvaan. :-D

Sormihirssi on kypsää, kun siemenet ovat punertavia, joten nämä hirssit ovat vielä kypsymättömiä.

Sormihirssin tähkä - muistuttaa ulkonäöltään vähän tassua.

Kypsymättömiä siemeniäkin voi kuitenkin syödä. Täti kertoi, että siemenet voisi paistaa ja syödä sitten mutta että niitä voi syödä ihan sellaisenaankin. Otimme pellolta mukaan muutaman tähkän, joista irrotettiin siemenet.

Siemenet irrotetaan hieromalla tähkän oksaa käsien välissä, jolloin siemenet irtoavat.

Sitten siemenet vain laitettiin kulhoon samalla lailla kuin mitkä tahansa naposteltavat, ja söimme niitä lusikalla. Kaikki siemenet tekivät kauppansa, vaikka en olisi aluksi uskonutkaan...
Riisipeltoa.

Riisi on allekirjoittaneen ruokapöydässä lähes jokapäiväinen vieras, mutta harvemmin sitä tulee maisteltua suoraan pellolta!

Kypsyvää riisisatoa.

Riisin tähkä.

Suoraan pellolta nyhdetyissä riisinjyvissä oli ohut rusehtava kuori, joka muistutti maultaan hieman lesettä. Sisällä oleva jyvä muistutti kyllä ulkonäöltään riisiä, mutta jyvä ei ollut ollenkaan kova, vaan melko pehmeä, ihan pureskeltavissa oleva. Kun ihmettelin riisinjyvän pehmeyttä, sain kuulla, että riisi ei ollut vielä ihan kypsää; kun riisinjyvä kypsyy, se myös kovettuu.

Kuvan nainen tuli esittelemään meille, mitä hänen pelloiltaan löytyy.

Nämä ovat maapähkinöitä, jotka täällä tunnetaan nimellä 'ground nuts'.

Maapähkinät ovat kirjaimellisesti maapähkinöitä, sillä pähkinän palot kasvavat maan alla.


Maapähkinän palkoja.

Okraa. Jos tarkkaan katsoo, kuvan keskellä näkyy vihreitä okrapötkylöitä.

Vihreitä chilejä.

Banaaneja. Nämä minäkin tunnistin!

Tässä menee ilmeisesti vettä. Mies on kuvassa vähän yrmeän näköinen, mutta hän hymyili oikein leveästi kuvan ottamisen jälkeen. :-)

Lehmälapsi päiväunilla.

Olen saanut aikaiseksi täällä aika monet naurut, kun olen kuvaillut milloin mitäkin pusikkoa tai ruokalautasta. Nelloressa anoppilan naapurillakin oli suunnattoman hauskaa, kun kuvasin anoppilan pihalla olevaa rumpukeppipuuta. Naapuri vietti muutenkin aikansa hyvin tiiviisti pihalla, ettei häneltä vain mennyt mitään ohi korvien tai silmien.

Yhtenä päivänä anoppilan kotiapulainen halusi tulla kuvatuksi samaisessa rumpukeppipuussa, ja mieluustihan minä sellaisen kuvan otan. :-)

Kotiapulainen rumpukeppipuussa!

Puusta ei haettu tällä kertaa rumpukeppejä vaan puun lehtiä, joita niitäkin käytetään täällä ruoanvalmistuksessa.

Saalis.

Äidin pikku apulainen.

11. elokuuta 2009

Linssimakeisia ja marketti-ihmettelyä

Intialaiset makeiset ovat ihania, vaikka en niistä aluksi tykännytkään. Niitä olisi kauhean kiva tehdä kotonakin, mutta omalla kohdallani homma tyssää lähinnä siihen, että usein niiden valmistaminen on ihan hirveä projekti, kun maitoa pitää keitellä tuntitolkulla kasaan. Monissa makeisissa käytetään myös niin hirveästi gheetä, että makeanhimot katoavat tyystin, kun alkaa miettiä sitä rasvan määrää. Halva-tyyppiset jutut olisivat suhteellisen helppoja ja vähärasvaisiakin, mutta niistä en kauheasti pidä.

Makeantuskassani muistin laddut, pyöreät palluraiset, joita tehdään vaikka minkälaisista aineksista. Pähkinäladduja olen jo tehnytkin, ja nyt teki mieli kokeilla linssiladduja, tarkemmin sanottuna moong dal -ladduja. Näiden tekeminen on varsin helppoa, sillä linssit vain paahdetaan ja jauhetaan, minkä jälkeen ne sekoitetaan muiden ainesten kanssa ja muotoillaan pallukoiksi.

Pari havaintoa kuitenkin tein: linssien paahtamisessa täytyy olla varovainen, koska ne kärähtävät aika helposti, jos niitä ei sekoittele koko ajan (t. nimimerkki "kokemusta on - eka satsi roskiksessa"). Toiseksi linssit tulisi jauhaa mahdollisimman hienoksi jauhoksi, jotta laddujen rakenteesta tulisi oikeanlainen. Minä en kauheasti kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hienoa jauheesta tuli, vaan tuumasin vain linssit jauhettuani, että ihan hienoltahan tuo näyttää. Silti lopputuloksesta tuli hieman karkea - tosin syynä saattoi olla sokerikin, jota en ajanut koneella jauheeksi, kuten olisi pitänyt. Intiassa käytetään nimittäin usein isokiteistä sokeria, joka näyttää vähän merisuolalta, ja se pitää tietenkin jauhaa hienoksi tällaisia makeisia varten. Minä yritin olla ovela (suomeksi: olin siis laiska) ja välttää tuon sokerin jauhamisen ostamalla samanlaista hienorakenteista sokeria kuin Suomessakin. Ladduistani tuli hieman "raksahtelevia", enkä tiedä, oliko syynä linssijauhe, sokeri vai molemmat. Tuota miettiessäni tuli mieleeni, että tomusokeri voisi olla näissä ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Maku sai kuitenkin laaduntarkkailijan hyväksynnän, joten tästä on hyvä jatkaa.

MOONG DAL -LADDUT
noin 8 kappaletta

2 dl moong dal- linssejä
n. 8 cashewpähkinää pieniksi paloiteltuna
1 dl sokeria
jauhettua kardemummaa maun mukaan
gheetä tarpeen mukaan, ehkä noin 3 rkl (öljyäkin voisi varmaan käyttää, vaikka ghee tuokin makeisiin "oikean" maun)

Linssit ennen paahtamista...

VALMISTUS

1. Paahda linssejä kuivalla pannulla, miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat kullanruskeita (tähän menee ehkä 10 - 15 minuuttia). Kannattaa melkein suosiolla paahtaa linssit useammassa erässä, jos ne eivät mahdu pannulle kerralla ohuehkoksi kerrokseksi. Sekoittele linssejä koko ajan. Alkuvaiheessa sekoittelusta voi vielä vähän luistaakin, mutta sitten kun linssit alkavat saada väriä, ne kärähtävät aika nopeasti, jos niitä ei sekoittele. Anna paahtuneiden linssien jäähtyä hetki.

... ja sen jälkeen.

2. Paahda cashewpähkinän paloja tilkassa gheetä tai öljyä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Laita ne sivuun odottelemaan.

3. Jauha linssit mahdollisimman hienoksi jauhoksi.

4. Laita linssijauho kulhoon ja sekoita joukkoon sokeri, kardemumma ja cashewpalat. Lisää joukkoon myös gheetä, lusikallinen kerrallaan, kunnes saat koostumuksesta sellaisen, että pystyt muotoilemaan massasta pullia ja pullat pysyvät koossa.

5. Muotoile massasta eineslihapullien kokoisia pallukoita tai vaikka kolmioita, jos haluat revitellä.

*******************************************

Meidän lähistölle avattiin toissa viikolla ihan oikea hypermarketti, HyperCITY - Hyderabadin ensimmäinen sellainen! *tuuletusta ja aaltoja*

En ollut tiennyt, että tuommoinen kauppa on edes tulossa tänne, ennen kuin näin avajaispäivän aamuna ilmoituksen avajaisista lehdessä. Kauppaan piti tietysti lähteä melkein saman tien, Weetabixin murut suupielissä.

Kun kurvasin hypermarketin pihaan, minua lähestyi virallisen näköinen mies, joka nosteli kaulassa roikkuvaa henkilökorttiaan ikään kuin todistaakseen, että lähestyy minua hyvissä aikeissa. Hilasin ikkunan auki, jolloin mies alkoi hyvin ystävällisesti selittää, että heillä on kaupassa jonkinlainen tekninen ongelma, jonka syytä parhaillaan etsitään. "Kaupasta ei voi tällä hetkellä ostaa mitään, mutta voitte kyllä mennä sisälle katselemaan, jos haluatte." Mietin hetken, olenko niin epätoivoinen, että pitää päästä kauppaan, josta en edes voisi ostaa mitään. Kunnes totesin, että en taida olla.

Parin päivän päästä palasin nuuskimaan, toimisivatkohan kassajärjestelmät jo paremmin, ja tällä kertaa olikin onnea matkassa. Suhtaudun vähän varauksella näihin intialaisiin "supereihin" ja "hypereihin", koska täällähän on kaikki muka aina maailman - tai vähintään Intian - suurinta. Siksi meinasinkin saada hepulin, kun pääsin markettiin, sillä tämä marketti oli oikeasti hyper - ihan kuin joku kotoinen Prisma tai Cittari. Iloinen tapahtuma piti tietysti ikuistaa, jotta pääsisin jakamaan sen kaikkien kanssa, joten kaivoin kassistani kameran, hieman epäröiden tosin. Mutta koska ketään ei näyttänyt kiinnostavan pätkääkään minun kameran kanssa touhuiluni, minähän valokuvasin - niin maan perkeleesti.

Tässä on tilaa työnnellä kärryjä.
Viikonloppuisin saa kuitenkin varoa, ettei tule intialaistätien yliajamaksi...

Heviosastoa ja punnitsijasetä, jolle pussit kiikutetaan punnittavaksi.

Banskuja valmiina poimittavaksi.
Noita etualalla komeilevia punaisia banaaneja en ole vielä uskaltautunut ostamaan. Onko joku muu sattunut testaamaan niitä (= ovatko hyviä)?

Laitetaanko pakettiin vai syöttekö heti?

Saletisti en osta tänään yhtään makeista...

... vaikka ne näyttäisivät kuinka hyviltä...

- tai jos noita gulab jamuneja kumminkin muutaman...

"Äiti! Mä haluun tätä mehua!"

Jogurttivalikoima on intialaiseksi poikkeuksellisen suuri.

Tämmöiset leipäosastot tekevät täällä kovasti tuloaan. Ruisleipää täältä on kuitenkin turha etsiä, sillä tummin leipä on "whole wheat grain".

Laiskan naisen sambhar-vihanneksia: valmiiksi leikattuja kasvissekoituksia sambharia varten - vähän niin kuin meidän keittojuurespaketit. Näissä on jopa currylehdetkin mukana.

Kansainvälisten tuotteiden osastoa. On oliiveja, krutonkeja, couscousia, aurinkokuivattuja tomaatteja, italialaista pastaa, oliiviöljyä, erilaisia kahveja, myslejä...

Riisivalikoimaa - tai puolet siitä: toisella puolella käytävää on vielä samanlainen hyllykkö.

Ja parkkihalli suuren maailman tyyliin.

Lihaosaston unohdin kuvata, mutta sellainenkin on - vieläpä hyvä sellainen. Lihat ja kalat ovat intialaiseen tyyliin erillisessä huoneessa kasvissyöjien katseilta piilossa.