19. helmikuuta 2009

Retikkaa ja muuta rutinaa

Jäivät ne mezeohjeet sitten postaamatta ennen lähtöä, koska loppujen lopuksi tuli niin kiire, että silittämättömät pyykitkin jäivät pyykkikoriin odottamaan kotiinpaluuta! En meinaa nytkään niitä mezejä postailla, vaan siirrän ne hamaan tulevaisuuteen.

Tällä viikolla olemme majailleet anoppilassa ja samalla pikkuhiljaa yrittäneet kalustaa uutta kotia, jossa ei ole vieläkään oikeastaan mitään - ei edes jääkaappia tai liettä. Vaikka kalusteiden ja muiden hankkiminen on periaatteessa hauskaa, täällä se käy työstä, koska paikasta toiseen liikkumiseen menee hirveästi aikaa. Kuumuuskin uuvuttaa Suomen talven keskeltä tullutta matkailijaa omituisen paljon.

Eilen kävimme anopin kanssa hankkimassa metalliastioita, jotka täällä ovat valtavan halpoja ja käytännöllisiä. Kaiken lisäksi valinnan varaa on todella paljon!

Muutamassa ruokakaupassakin olen käynyt tutustumassa paikalliseen vihannesvalikoimaan, vaikka ruokapuoli on toistaiseksi jäänyt aika vähälle muiden asioiden hoitamisen takia. Sen verran olen kuitenkin jo ehtinyt tutustua täkäläiseen valikoimaan, että sormet ihan syyhyävät lieden ääreen. Ensin vain pitäisi hankkia se liesi! :-D Valikoima on ihanan runsas ja vähän eksoottinenkin, ja hinnat ovet suomalaisittain ihan tolkuttoman alhaiset. Tomaatit esimerkiksi maksavat lähimarketissa n. 8 senttiä (5 rupiaa) per kilo, lehtivihannekset suunnilleen saman verran per pussi ja munakoisot vajaasta kymmenestä sentistä pariinkymmeneen senttiin per kilo (6,5 - 12 rupiaa).

Anopin kokkikoulukin on taas käynnistynyt, ja hänen ohjeitaan on taas luvassa, yksi jo tässä postauksessakin. Hauska uutinen oli myös se, että paikallisilta televisiokanavilta tulee joka päivä kokkausohjelmia! Huomasin (yllätyksekseni), että anoppi on aika edistyksellinen, sillä hänkin katsoo näitä ohjelmia ja soveltaa ohjeita omassa keittiössään. Ukkeli (tästä lähtien S.) ei ole kauhean innostunut hankkimaan telkkaria meidän tulevaan kämppään, mutta saa nyt nähdä, saanko sen puhuttua ympäri. ;-)

Myös paikallisessa telugunkielisessä sanomalehdessä on joka päivä jokin resepti, ja ajattelinkin ottaa uudeksi harrastuksekseni näiden reseptien kääntämisen. Mielenkiintoisimpien reseptien tekemistä aion myös kokeilla. Näissä käännöshommissa anoppi tulee yleensä jossakin vaiheessa apuun, koska minä tapaan juuttua johonkin sanaan, jota en mitenkään saa selville. Yhdessäkin reseptissä en millään voinut käsittää, mikä reseptin otsikko voisi olla, vaikka kuinka olin mielestäni ymmärtänyt kaikki kirjaimet oikein. Anoppi haki lasit ja totesi, että siinähän lukee "healthy cooking" - siis englantia suoraan telugufonteille käännettynä!

Hedelmät ovat täällä aivan ihania ja olen jo moneen otteeseen saanut nautiskella itsepuristettua appelsiinimehua, jota ei Suomessa raaski tehdä muuta kuin silloin, kun appelsiinit ovat ihan halvimmillaan.
Tässä yritin kuvata vain noita appelsiineja, mutta tuo huitova kaveri rupesi huutamaan "full, full" - ota koko kuva, äläkä kuvaa vain niitä hedelmiä! :-D

Jälkkäreitä ei täällä varsinaisesti harrasteta, vaan jälkiruoaksi nautitaan usein pelkkiä hedelmiä. Jälkkäri saattaa olla jotakin näinkin yksinkertaista kuin granaattiomenan siemeniä.

En tiedä, ovatko granaattiomenat täällä jotakin eri lajiketta kuin ne, mitä Suomessa myydään, sillä täkäläiset granaattiomenat ovat paljon vaaleampia ja makeampia kuin Suomessa myytävät. Sain muuten kerran yhdellä intialaisella tuttavalla Suomessa aivan ihanaa jälkkäriä, jonka vaikeustaso ei päätä huimaa: kulhoon laitetaan vaniljakastiketta ja sekaan pannaan granaattiomenan siemeniä. Nam nam!

Jo ensimmäisenä päivänä tänne tulon jälkeen pääsin tutustumaan minulle uuteen reseptiin, retikkasambhariin. Erikoista tässä sambharissa on se, että siihen ei tule sambharjauhetta ollenkaan, vaan pelkästään muutamaa perusmaustetta, korianteri- ja chilijauhetta sekä sarviapilajauhetta. Kun kysyin syytä, miksi sambharjauhetta ei tule lainkaan, anoppi totesi - sikäli mikäli nyt omalla kökkötelugullani ymmärsin asian oikein - että sambharjauhetta pitäisi laittaa niin paljon, että se ei ole oikein hyväksi. Minun mielestäni sambharjauhettakin voi kuitenkin käyttää tässä ihan hyvin, jos sitä sattuu olemaan helpommin saatavilla. Eihän sitä tarvitse niin kauheasti mättää.

Kun anoppi opetti tätä ruokaa minulle, hänelle kävi siinä selostaessa pieni kömmähdys: hän meinasi unohtaa sambahrista sipulit, tomaatit ja currylehdet kokonaan. :-D Tyynesti naureskellen anoppi vain korjasi mokansa lisäämällä nämä keitokseen loppuvaiheessa, eikä tämä väärä ajoitus vaikuttanut makuun mitenkään. Virheitä sattuu siis meille kaikille - jopa anopeille!

Tomaatinpalojen pitäisi varmaankin olla pienempiä, koska niiden olisi kuulunut kiehua kauemmin, mutta muuten ruoka näyttää varmaankin ihan sellaiselta kuin pitääkin...:-)

Yksi pieni juttu vielä: anopilla on hieman erikokoisia lusikoita, joten en osaa ihan tarkasti sanoa, mitä nämä mitat meikäläisissä lusikoissa olisivat. Suunnilleen kuitenkin osaan arvata mitat, joten kyllä ne ainakin sinne päin ovat...

Jos haluat käyttää sambharjauhetta, jätä chilijauhe, korianterijauhe ja sarviapilajauhe pois ja korvaa ne yhdellä - puolellatoista teelusikallisella sambharjauhetta.

RETIKKASAMBHAR

Popu/tadka:
1 tl sinapinsiemeniä
1 tl jeeran siemeniä
½ tl toor dalia
½ tl chana dalia
1 punainen kuivattu chili pariin palaan katkottuna

1 isohko sipuli hienonnettuna
kapeahkoa retikkaa (ehkä noin 300 g), n. puolen sentin paksuisina viipaleina
2 vihreää chiliä isohkoina paloina
2 tomaattia karkeasti paloiteltuna
n. 1 rkl tamarindia
1 - 1 ½ dl toor dalia
suolaa
½ - 1 tl chilijauhetta
1 - 1 ½ tl korianterijauhetta
1/4 tl sarviapilajauhetta
currylehtiä (voi jättää poiskin)
tuoretta korianteria

1. Puhdista ja huuhtele toor dalit. Keitä ne kypsiksi joko kattilassa tai painekeittimessä. Muussaa linssit karkeasti esim. perunasurvimella.

2. Liota tamarindia vedessä ainakin varttitunti (anopilla tuota liotusvettä oli oikein reilusti, mutta noin ½ - 1 dl vettäkin riittää). Kerää tamarindin roippeet joko käsin ylös tai siivilöi tamarindimehu toiseen astiaan. Heitä roippeet menemään.

3. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää siihen popun/tadkan ainekset. Kun linssit ovat kullankeltaisia ja sinapinsiemenet alkavat pomppia, lisää sipuli, retikka ja vihreät chilit. Paista muutaman kerran sekoittaen, kunnes retikka on läpikuultavaa. Lisää tomaatit, tamarindi, keitetyt toor dalit, suola, jauhetut mausteet ja sen verran vettä, että saat erittäin ohuen keiton. Keittele kymmenisen minuuttia tai kunnes retikka on pehmeää. Lisää lopuksi currylehdet ja tuore korianteri.

Teluguksi Mullangi Sambaru
Enkuksi Radish Sambhar

11 kommenttia:

  1. Onpa kiva kun aloit taas postaamaan myös ruokapuolella:-) Ja huh, miten halpoja vihanneksia! Siis täällähän vihannekset ovat paljon Suomen hintoja alhaisemmat, mutta teihin verrattuna kalliit!
    Puhutko muuten hyvin telugua? Ja kirjoitatko sitä myös?

    VastaaPoista
  2. Ooh, juuri tuollaisia astiakauppoja kiertelin itsekin kun etsin kotiintuomisiksi teräsastioita. Totuuden nimissä on kyllä myönnettävä, että paria kertaa lukuun ottamatta teräslautaset ovat toimineet lähinnä tarjoiluastioina. Hienon näköinen kattila anopilla!

    Syödäänkö teillä ja anopilla muuten sormin vai välinein?

    VastaaPoista
  3. :) ihanan lämpimän näköistä :)

    VastaaPoista
  4. Yaelian, kiitos :-) Vihannekset ovat täällä tosiaankin niin halpoja, että mun piti oikein moneen kertaan tarkistaa, että olenko kääntänyt nuo valuutat nyt ihan oikein! :-D

    Sanotaan, että mun telugun taso on jotakin välttävän ja kohtalaisen väliltä. Osaan lukea telugukirjaimia ja kirjoittaa niitä myös, vaikka se vielä aika hidasta onkin, ja jotkut kirjaimet menevät aina sekaisin. Luulen kyllä, että puolen vuoden päästä osaan telugua jo aika hyvin. :-)

    Okapi, kattila on tosiaankin hieno.. :-) Anoppilassa syödään aina sormin (paitsi juuri jotain granaattiomenan siemeniä), ja itse syön joko sormin tai haarukalla vähän ruuasta riippuen. Leivät (esim. phulkat) + curryn syön aina sormin, mutta riisin + curryn syön mieluusti haarukalla/lusikalla, jos sellainen on saatavilla.

    Nelle, lämmintä tosiaankin on, vähän liiaksikin.. :-)

    VastaaPoista
  5. Tämä blogihan vaan paranee!
    Multa on mennyt edellinen postaus jotenkin ohi, mutta vähänkö siistiä, että olette Intiassa.

    VastaaPoista
  6. Ihanan tunnelmallinen postaus! Hyvä vain että pyysivät ottamaan appelsiinikuvaan maisemaakin mukaan, kuvistasi välittyy Intia jo nyt niin kiehtovasti että odotan tulevia postauksiakin innolla :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Veera :-D

    Anna, minustakin oli loppujen lopuksi hyvä, että ukotkin tahtoivat kuvaan mukaan! :-) Nyt näitä postauksia pitäisi tulla vähän tiuhempaan, kun netin pitäisi toimia vähän varmemmin...

    VastaaPoista
  8. Ihan vaan sellaista että yritin eilen ja tänään kommentoida tuonne sun toiseen blogiisi, halusin kommentoida siitä maidonkeittoseremoniasta,mutta se ei millään onnistu! Kaiketi johtuu siitä hankalasta embed toiminnasta, omissa blogeissani vaihdoin sen pop up ikkunaan.Anyway, piti sanoa että kiva kun pääsitte muuttamaan omaan asuntoon! Ja olipa aika erikoinen maidonkeittoseremonia! Ja sekin vielä, että onpa hyvä kun on Lakshmi jonka kanssa voi harjoitella tegulua:-)

    VastaaPoista
  9. Yaelian, kiitos paljon kun kerroit kommentointiongelmista! Vaihdoin sen embed-toiminnan nyt koko sivun kommenttiin, ja toivottavasti se nyt toimii paremmin.

    Maidonkeittoseremonia oli tosiaan aika erikoinen :-)

    VastaaPoista
  10. Oi miten ihanalta näyttää tuo retikkasambhar.. Löytyykö suomesta jostain tuota toor dalia?
    Ite oon useimmiten sen "korvannut" ohjeissa vihreillä linsseillä..

    VastaaPoista
  11. Insanity, kiitos :-) Toor dalia löytyy ainakin Helsingistä Hakaniemen etnisistä kaupoista. Jos ei asu pääkaupunkiseudulla, niiden löytäminen saattaa olla hankalampaa, mutta kyllä niitä varmaan muualtakin saa juuri etnisistä kaupoista.

    VastaaPoista